Avioehtosopimukset

Naimisiin mentäessä puolisot saavat avio-oikeuden toistensa varallisuuteen, mutta puolisoilla voi olla tarve poistaa avio-oikeus kokonaan tai rajoittaa sen vaikutusta avioehtosopimuksella. Avioliittolaki mahdollistaa avio-oikeuden täydellisesti poissulkevan avioehdon, osittaisen avioehdon ja yksipuolisen avioehdon. Avio-oikeus ei tarkoita omistusoikeutta, eli omaisuuden omistava puoliso saa edelleen yksin päättää mitä omalla omaisuudellaan tekee tietyin rajoituksin.

Avioehtosopimus kannattaa tehdä naimisiin mentäessä, mutta se voidaan tehdä missä vaiheessa tahansa avioliiton aikana. Avioehtosopimus tulee aina rekisteröidä maistraatissa.

Avio-oikeudella on merkitystä vasta avioliiton päättyessä joko avioeroon tai toisen puolison kuolemaan. Käytännössä avio-oikeus toteutetaan osituksessa, jossa puolisoiden nettovarallisuus lasketaan yhteen ja jaetaan arvomääräisesti puolisoiden tai lesken ja kuolinpesän kesken.

Yksinkertaisimmillaan avioehtosopimuksessa määrätään, ettei kummallakaan ole avio-oikeutta toisen omaisuuteen, jolloin avioliiton päättyessä omaisuus erotellaan kummallekin taholle.

Avioehtosopimusta tehdessä kannattaa miettiä myös muita vaihtoehtoja, rajataanko avio-oikeuden ulkopuolelle vain esimerkiksi joku kiinteistö, yritysomaisuus tai perintönä saatu omaisuus.

Avioehtosopimus on rekisteröitävä, jotta se tulee voimaan. Pelkästään allekirjoitettu sopimus ei tuo avioehtosopimuksen oikeusvaikutuksia.

Avio-oikeudesta on voitu määrätä myös esimerkiksi lahjakirjassa tai testamentissa. Mikäli lahjakirja tai testamentti sisältää puolison avio-oikeuden poissulkevan ehdon, on lahjakirja tai testamentti syytä säilyttää huolella.

Ainoastaan kotina käytetyn omaisuuden luovutuksen osalta asunnon omistava puoliso tarvitsee toisen puolison suostumuksen. Tämä suostumus vaaditaan, vaikka toisella puolisolla ei olisi avio-oikeutta asuntoon.

 

« Takaisin